Marie Cahill: Forever Marilyn

January 2008

Viime viikosta tapojani parantaen olen kovasti etuajassa tämän viikon kirjan kanssa. Kirjana oli siis Marie Cahillin Forever Marilyn, joka jatkaa "enimmäkseen kuvateos"-sarjaa. Cahillin teos ei ole kovin paksu, mutta mukava hyllyntäyttäjä kuitenkin.

Marilynin elämäntarina kerrotaan tiivistetysti kirjan alussa, yhdellä sivulla. Kuvista on kuitenkin kuvatekstit, joissa myös kerrotaan hieman Marilynin elämästä. Kirjassa ei ole mitään aikajanatiivistelmää, kirjaluetteloa, listaa elokuvista tms.

Kuvia kirjassa on Marilynin koko elämän varrelta, aina lapsuuskuvista Kennedyn syntymäpäiväjuhliin asti. Myös Marilynin haudasta, Walk Of Fame -tähdestä ja käden- ja jalanjäljistä Grauman's Chinese Theaterin edustalla on kuvat. Jokaisella aukeamalla on myös oma otsikkonsa, jonka ympärille kuvat keskittyvät. Growing Up -nimekkeen alla on kuvia Marilynistä lapsena ja Jim Doughertyn nuorena vaimona, Entertaining The Troops -aukeama on täynnä Korea-kuvia ja niin edelleen. Osa kuvista on sivun kokoisia, osa pienempiä ja osa vie koko aukeaman. Näistä aukeamankokoisista kuvista mielestäni erityisen kaunis on sivuilla 44-45 oleva kuva Marilynistä sohvalla.

Kirjassa on pari virhettä, jotka pistävät silmään heti. Sivulla 16 on kuvateksti, joka vapaasti suomennettuna kuuluu näin: "Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli elokuvassa Ladies Of The Chorus, jossa hän esitti tanssijaa. Vaikka hän saikin positiivisia arvosteluja, Columbia ei uusinut hänen sopimustaan kuten ei Twenty Century Fox aikaisemmin." Muuten hyvä, mutta a) se on Twentieth, ei Twenty Century Fox, ja b) kuva on elokuvasta Piukat paikat. Teksti siis kertoo Marilynin uran alkupään elokuvasta, mutta kuva on yhdestä hänen tunnetuimmista elokuvistaan, jonka hän teki uransa loppupuolella. Hurjin virhe on kuitenkin sivulla 42. Kuvatekstikertoo vasemmanpuoleisesta kuvasta: "Tämä kuva Marilynistä poseeraamassa kameralle on raju kontrasti yläpuolella olevalle kuvalle, joka paljastaa Marilynin herkemmän puolen." Vasemmalla olevassa kuvassa ei edes ole Marilyn, vaan Jayne Mansfield!

Forever Marilyn on tiivistettynä ihan mukava peruskuvateos. Mitään maata järisyttävää ei kannata odottaa, mutta ei myöskään pidä hävetä, jos tämä hyllystä löytyy :)

I'm trying to better my habit and so I'm already writing about this week's book, and it's Thursday. The book is Forever Marilyn by Marie Cahill, which is "mostly a picture book" like some of the recent books I've read. Cahill's book doesn't have that many pages but it's a nice addition to a book collection.

The story of Marilyn's life is told very briefly in the beginning of the book, on just one page. There are some text about the pictures though, which tell a bit more about her life. The book doesn't have a timeline, bibliography, list of her movies etc.

The pictures cover Marilyn's whole life from childhood to the Kennedy birthday party. There are also pictures of Marilyn's grave, star on Walk Of Fame and hand and footprints in front of the Chinese Theater. Every page has its own title around which the photos are gathered. Under the title Growing Up there are pictures of her as a child and a young bride, under Entertaining The Troops she's in Korea and so forth. Some of the pictures take the whole page, some are smaller and some take even two pages. I especially like the picture on pages 44-45 where she's on the couch.

The book has a couple of mistakes that you can't miss. On page 16 it says: "Left: Her first leading role was in Ladies Of The Chorus (1948), in which she played the part of a dancer. Although she received favorable reviews, Columbia, like Twenty Century Fox, did not renew her contract." First of all, it's Twentieth, not Twenty Century Fox, and second of all, the picture is from Some Like It Hot. The messed her early movie with one of the most popular movies she ever did, and which she did toward the end of her career. The most outrageous mistake is on page 42. It says: "Left: This shot of Marilyn mugging for the camera provides a striking contrast to the photo above that reveals her vulnerable side." The woman on the picture on the left is not Marilyn at all, it's Jayne Mansfield!

To put it simply, Forever Marilyn is a nice picture book. Nothing special, but you don't have to be embarrassed either if you have this book :)

Marilyn Monroe Photographs 1945-1962

January 2008

Pyydän anteeksi myöhästymistäni. Viime viikko oli kiireinen, ja loppuviikosta en ollut edes kotona. Tämä viikko on samanlainen, mutta pyrin kirjoittamaan tämän viikon kirjabloggauksen jo tämän viikon torstaina.

Asiaan: viime viikon kirja on Marilyn Monroe Photographs 1945-1962. Kyseessä on siis pääasiassa kuvateos, jossa on alussa Truman Capoten teksti A Beautiful Child. Kirjaa on saatavana ainakin kahdessa eri koossa: omani on suhteellisen pieni ja pehmeäkantinen, mutta myös isompi, kovakantinen versio on olemassa. Mikäli tilaat kirjaa jostain, ota ennakkoon selvää, kummanlainen kirja sieltä on tulossa.

Truman Capoten kirjoitus Marilynistä on hyvin mielenkiintoinen. Tekstissä paljastuu, että näyttelijä  Constance Collier oli itse asiassa se, joka kuvasi Marilyniä sanoilla "a beautiful child". Collier otti monia näyttelijöitä siipiensä suojaan - myös Marilynin. Collier kuoli vuonna 1955, ja tekstin alussa Capote istuukin muistotilaisuudessa odottamassa Marilyniä. Kun Marilyn saapuu, teksti etenee vuorosanoin, kuin näytelmä.

Vaikka teksti eteneekin vuorosanoin, en voi olla varma, ovatko sanat todella Marilynin sanomia. Truman Capote oli kirjailija, joten teksti voi olla faktaan perustuvaa fiktiota. Onkin mielenkiintoista huomata, että muutamat lausahdukset, jotka mainitaan Marilynin sanomiksi, tulevat vastaan tässä tekstissä. Yksi esimerkki tällaisesta lausahduksesta on "Dogs never bite me. Just humans."

Capoten tekstin jälkeen tulevat kuvat, joita on sekä mustavalkoisia että värillisiä. Kirjan nimen mukaisesti kuvia on vain Marilynin uran ajalta, ja kaikki ovat valokuvaussessioista, julkisista tilaisuuksista tms. Kuvat ovat luonnollisesti kauniita. Alkuaikojen kuvista suurin osa on Andre de Dienesin ottamia. Muita valokuvaajia, joiden kuvia kirjassa on, ovat mm. Cecil Beaton, Philippe Halsmann, Bert Stern, Douglas Kirkland ja Jack Cardiff. Joukossa on myös yksi kuva Marilynistä ja Truman Capotesta tanssimassa yhdessä.

Lopuksi kirjassa on lyhyt aikajanatyyppinen elämäkerta, jossa käydään läpi Marilynin elämän pääkohdat. Lisäksi kirjan lopussa on 12 kirjan teosluettelo.

I apologize for being late. Last week was very busy for me and I wasn't even at home from Thursday to Sunday. This week is very similar, but I intend to write this week's review on Thursday.

Last week's book is Marilyn Monroe Photographs 1945-1962. As the name implies it's mainly a photo book, with Truman Capote's essay A Beautiful Child. The book is available in at least two different editions: mine is soft cover and not very large, but I've also seen the bigger and hard cover version. If you're about to order this book, make sure you know in advance which version you'll be getting.

Truman Capote's writing about Marilyn is very interesting. It's revealed that actress Constance Collier was actually the one who referred to MM as "a beautiful child". Collier took many actresses under her wings - including Marilyn. Collier died in 1955, and in the beginning of the text Capote is sitting at the services waiting for Marilyn. When Marilyn arrives, the text turns into Capote's lines and Marilyn's lines, like a play.

I'm still not quite sure if all the words are the exact words said by Marilyn. Capote is an author, the text could be fiction based on facts. It's interesting to notice that some of supposed Marilyn quotes can be found in the text. One of them is "Dogs never bite me. Just humans."

Both black and white and color photos follow the text. As the title says, there are photos from Marilyn's career only, and the photos are from photo shoots, public events etc. The pictures are naturally very beautiful. Most of the pictures from the earlies years are by Andre De Dienes. Other photographers featured in this book include Cecil Beaton, Philippe Halsmann, Bert Stern, Douglas Kirkland and Jack Cardiff. There is even one picture of Truman Capote and Marilyn Monroe dancing together.

Finally there's a short timeline style biography, which covers only the main things in Marilyn's life. In the end of the book there's also a bibliography of 12 books.

Bert Stern: Complete Last Sitting

January 2008

Viikolla saapui suurikokoinen kirje Amazonilta. Hakiessani sitä tämä "suurikokoinen kirje" osoittautui ennemminkin suurikokoiseksi paketiksi suurikokoisessa muovisessa postipussissa. Tiesin kyllä etukäteen, ettei paketti voi ihan pienimmästä päästä olla, koska se sisälsi kaksi kirjaa: niinsanotusti Marilyn Monroen mutta ennemminkin Ben Hechtin kirjoittaman My Storyn (suom. Nuoruuteni) sekä Bert Sternin Complete Last Sittingin. My Story on vielä ihan normaalikokoinen kirja, mutta Complete Last Sitting on iso. ISO.

Bert Stern kuvasi v. 1962 kolmen päivän ajan Marilyniä Vogue-lehdelle. Vogue innostui ensimmäisistä kuvista niin, että päätti antaa aiheelle 8 sivua. Kuvauksia varten Stern varasi hotelli Bel Airista huoneen ja järjesti sen studiokseen. Kuvissa onkin valkoinen tausta, jota vasten näkyy Marilyn - milloin minkäkinlaisissa vaatteissa tai asusteissa.

Sternin kuvat ja varsinkin kirja saavat ihmisissä aikaan ristiriitaisia reaktioita. 

Kirjassa on 2571 kuvaa - siis kaikki kuvat, jotka Stern otti Marilynistä. Myös ne, joita Marilyn ei olisi halunnut koskaan julkaistavaksi. Olisiko Marilynin toivetta pitänyt kunnioittaa, ja jättää tietyt kuvat julkaisematta - vai onko parempi, että todellakin aivan kaikki kuvat julkaistaan kerralla yhdessä suuressa kuvateoksessa? Teksti aiheuttaa monissa faneissa inhonväristyksiä. Stern toki kertoo mielenkiintoisesti, kuinka kuvaussessio sai alkunsa, kuinka kaikki järjesteltiin ja kuinka itse kuvaukset etenivät, sekä mitä sen jälkeen tapahtui - mutta. Koko ajan Sternillä tuntuu olevan valtava fiksaatio siihen, kuinka seksikäs Marilyn on ja kuinkakohan hän nyt sitten houkuttelisi tämän ensin alastomaksi ja sitten sänkyyn kanssaan (tai oikeastaan järjestäisi vain tilaisuuden, sillä eihän Marilyn nyt varmaan kieltäytyisi). Stern tuntuu näkevän Marilynin ensisijaisesti seksikkäänä naisena, jota hän tavoittelee itselleen (sivuhuomautuksena sanottakoon, että Stern oli jo tuolloin onnellisesti naimisissa ja pienen lapsen isä) - Marilynin vuoksi hän voisi hylätä valokuvaamisenkin kokonaan (vaikka toisaalla hehkuttaakin, kuinka se on hänelle koko elämä). Hän ei tunnu ottavan Marilynin tunteita ja mielipiteitä huomioon tarpeeksi.

Entä itse kuvat? Oma mielipiteeni Sternin kuvista on ristiriitainen. Jotkut kuvat ovat mielestäni parhaimpien Marilyn-kuvien joukossa, suurin osa on hyviä, ja joistain en välitä ollenkaan. Siksi en siis voi sanoa, että Stern olisi lempivalokuvaajieni joukossa, mutta hyvä hän on. Kuvissa tulee esiin jälleen erilainen Marilyn. Kuvathan ovat Voguelle, siis muotikuvia, ja tällä on varmasti vaikutusta asiaan, kuten myös sillä, että Marilyn oli jo vuonna 1962 muuttunut erilaiseksi 1950-luvun ajoista. Muutenkin 1960-luku oli tuomassa uusia tuulia. Omiin suosikkeihini Sternin kuvista lukeutuvat mm. ne kuvat, joissa Marilynillä on suuri musta mekko yllään, hiukset ylös kammattuina ja hän istuu tuolilla - lisäksi pidän monista yksittäisistä kuvista. Kuvista osa on sivun kokoisia, mutta ymmärrettävistä syistä kaikki eivät - loput ovat melko pieniä, mutta kuitenkin selvästi nähtävissä olevia.

Loppujen lopuksi kallistun kuitenkin enemmän siihen suuntaan, että on ihana nähdä kaikki yhden valokuvaajan kuvat yhdessä teoksessa. Näin pääsee myös seuraamaan valokuvaussessioiden kulkua. Itsekin miltei näkee, kuinka Marilyn liikkuu kameran edessä, vaihtaa asentoa, siirtää kättään hieman, hymyilee ja sitten purskahtaa nauruun. Toivon jopa, että useammat valokuvaajat julkaisisivat tällaisia teoksia. Enkä ole aina edes Marilynin kanssa samaa mieltä kuvista - minusta osa niistä, jotka hän on rastittanut yli, ovat varsin hyviä. En kuitenkaan ole yhtä mieltä Bert Sterninkään kanssa - miksi esimerkiksi juuri se kuva, jonka Stern pikaisesti nappasi alastomasta Marilynistä, kun tämä pudotti itseään suojaavan huivin ja kiireisesti kumartui poimimaan sitä, piti laittaa sivun kokoiseksi? Joka tapauksessa pidän kirjasta kovasti erityisesti juuri sen vuoksi, että Marilynin työskentelyä kameran edessä pääsee todella seuraamaan. Ja työn hedelmät ovat myös hyviä :)

Muuten, kommenttiboksi on ihan vapaasti käytössä...

This week I received a large letter from Amazon. When I went to get it I discovered that the so-called "large letter" was in fact a large package in a large plastic bag. I did know in advance that it couldn't be small, after all, it contained two books: My Story by Marilyn Monroe and more likely Ben Hecht, and Complete Last Sitting by Bert Stern. My Story is a normal sized book, but Complete Last Sitting is big. BIG.

Bert Stern photographed Marilyn for Vogue magazine for three days in 1962. Vogue loved the photos so much they decided to give 8 pages to it. For the shoot Stern booked a room from Hotel Bel Air and arranged it as his studio. The pictures have a white background, and then Marilyn in different outfits or accessories.

Stern's photos and especially the book are controversial. The book contains 2571 photos - every single photograph Stern ever took of Marilyn. Including the ones Marilyn never wanted published. Should Marilyn's wish have been respected or is it better to have all pictures in one huge photo book? Stern's text gives a lot of fans the creeps. He does tell us in an interesting way how the photo shoot got started, how everything was arranged, how the shoot went, what happened next... but. The whole time Stern seems to have a huge fixation on how sexy Marilyn is, and how he is going to get her naked and then to bed with him (since Marilyn isn't going to say no to him for sure). Stern seems to view Marilyn only as a sexy woman he wants to have (on a side note he's happily married and a father of a little baby) - he's even willing to give up photography (even though he says photographing means the world to him). I get the feeling he's not taking Marilyn's feelings and opinions into consideration enough.

What about the photographs? I have mixed feeling about them. There are some I love, most of them are good, and then there are some I don't care so much about. Because of that I can't say he's one of my favorite photographers, but he is good. The photos show a different Marilyn. They were fashion shoots for Vogue, so that must be one of the reasons for that, and also in 1962 Marilyn had changed from what she was in 1962. Also the 1960's brought new changes. Among my favorites are those pictures where Marilyn is wearing a huge black backless dress, her hair is up and she's sitting on a chair. I also like lots of individual pictures. For apparent reasons only some pictures are the size of a page - the rest are smaller yet visible.

In the end I tend to think that it's wonderful to see all photos from a photographer in one huge book. You get to follow the photoshoots. You can almost see how Marilyn moves in front of the camera, changes her position a bit, moves her hand, smiles and then bursts into laughing. I even hope more photographers would do books like this. I don't even agree with Marilyn all the time - I think some of the pictures she crossed over are fine. I don't agree with Stern either - why did he have to make that one pic he snapped when a naked Marilyn dropped the scarf she had in front of her and then rushed to pick it up the size of one page? But I do like the book a lot, mainly because you get to see Marilyn working in front of the camera. And enjoy the fruit of that work, because they're good :)

By the way, the comment box is available for use...

Marilyn Monroe And The Camera

January 2008

En ole myöhässä, vaan peräti etuajassa! Tosin tämän viikon kirja, Marilyn Monroe And The Camera (julkaisijana Schirmer Art Books), sisältää suhteellisen vähän tekstiä. Alkusanojen lisäksi kirjassa on Jane Russellin kirjoittama esipuhe, Georges Belmontin Marilyn Monroe -haastattelu, jonka jälkeen alkavat varsinaiset kuvat. Kuvien jälkeen kirjassa on vielä lyhyt, aikajanatyyppinen elämäkerta, luettelo Marilynin elokuvista sekä lyhyt kirjalista.

Kirja on siis varsinaisesti kuvateos - ja upea sellainen onkin. 48 värikuvaa ja 104 mustavalkoista kuvaa, joista lähes jokainen täyttää koko sivun (jotkut ovat hieman pienempiä, toiset taas täyttävät koko aukeaman). Eikä kirja ole mikään pieni. Kiiltävässä hopeisessa etukannessa on yksi kuuluisimmista Marilyn-kuvista - se, josta Andy Warholkin haki inspiraatiota. Takakannessa on vähemmän tunnettu kuva Marilynistä Sopeutumattomien kuvauspaikalla. Nämä kaksi kuvaa ovat keskenään niin erilaisia: toinen näyttää meille hehkeän, seksikkään glamour-kuningattaren, toinen naisen työpaikallaan, yksin istumassa hartiat hieman lysyssä, pohtimassa ja katselemassa kauas autiomaahan.

Myös kirjan sisältämät kuvat näyttävät meille Marilynin monet kasvot. Kuvat alkavat aikaisista mallikuvista (lapsuuskuvia ei siis ole ollenkaan) ja jatkuvat aina vuoteen 1962. Kuvat ovat enimmäkseen kuvauspaikoilta, julkisista tilanteista ja valokuvaussessioista. Valokuvaajat, joiden kuvia on käytetty, on myös listattu kirjaan, ja he ovat Eve Arnold, Richard Avedon, Baron, Cecil Beaton, Bruno Bernard, Leo Caloia, Carone, William Carroll, Henri Cartier-

Bresson, Ed Clark, Henri Dauman, André de Dienes, Alfred Eisenstaedt, John Engstead, Elliott Erwitt, Jack Esten, J.R. Eyerman, Ed Feingersh, John Florea, Milton H. Greene, Ernst Haas, Philippe Halsman, Bob Henriques, Tom Kelley, Gene Kornman, Madison Lacy, Frank Maestro, Leonard McCombe, Richard C. Miller, Earl Moran, Frank Powolny, Bert Reisfeld, Willy Rizzo, Slad, Steinberg, Bert Stern, Weegee ja Bob Willoughby. Siinä missä jotkut Marilynin kuuluisimmista valokuvaajista eivät ole edustettuina tässä kirjassa, mukaan on otettu vähemmän tunnettuja valokuvaajia.

Jane Russellin esipuhe on mieltä lämmittävä. Russell muistelee, kuinka tapasi Marilynin ensimmäistä kertaa, kun tämä oli vielä Norma Jeane: Russell törmäsi tanssiravintolassa entiseen koulukaveriinsa Jim Doughertyyn, joka esitteli vaimonsa, ujon ja suloisesti hymyilevän Norma Jeanen. Myöhemmin hän tapasi saman naisen, nyt jo Marilyn Monroen erään elokuvan kuvauspaikalla. He esiintyivät yhdessä elokuvassa Herrat pitävät vaaleaverisistä, ja Russell ihaili Marilynin energiaa ja paneutumista työntekoon jo ennen varsinaisen työajan alkamista sekä vielä työajan jälkeenkin. Marilynillä oli kuitenkin vaikeuksia ilmestyä varsinaisiin kuvauksiin, joten Jane Russell otti tavakseen hakea ujon Marilynin pukuhuoneesta, ja he menivät yhdessä kuvauksiin. He ystävystyivät elokuvaa tehdessään, vaikka lehdistö yrittikin kehitellä jonkinlaista toraa kahden pääosia esittävien naisten välille. Russell kuvailee Marilyniä suloiseksi, yhteistyöhaluiseksi ja huumorintajuiseksi - ja loistavaksi kameran linssin edessä.

Myös Georges Belmontin Marilyn-haastattelu vuodelta 1960 on hienoa luettavaa. Belmontin tyylinä oli antaa Marilynin puhua suhteellisen vapaasti, ja Marilyn avautuukin kertomaan elämästään ilman kovin monia välikysymyksiä. Belmont myös lupasi Marilynille, että käyttäisi tämän omia sanoja haastattelussa, ja voitti Marilynin luottamuksen.  Toivon kovasti, että radioasemamme Yle, jolla tämä haastattelu on arkistoissaan, joskus lähettäisi haastattelun radiosta kokonaisuudessaan, dubbaamattomana - tämä olisi HELMI jokaiselle Marilyn-fanille.

Kirja on siis sisältöineen kaunis, upea ja Marilynin lähelle tuova teos. Lisäksi se on ensimmäisten Marilyn-kirjojeni joukossa, joten sillä on senkin vuoksi tärkeä merkitys itselleni.

This time I'm not late - I'm early! On the other hand, the book I chose for this week, Marilyn Monroe And The Camera (published by Schirmer Art Books), doesn't contain a lot of text. Besides the Acnowledgements the book has a Foreword by Jane Russell and a MM interview by Georges Belmont. After the pictures there is a short biography/timeline, a filmography and a selected bibliography.

But mainly the book is a picture book - and a gorgeous one it is. 48 color photos and 104 black and white ones, most of them are the size of a whole page (some are a little smaller but some take two pages). And the book is not on the small side. On the shiny, silvery front cover there's one of the most well-known photographs of Marilyn Monroe, the one that even Andy Warhol used in his art. On the back cover there's a very beautiful, lesser known picture of her on the set of the Misfits. Those two photographs are so entirely different - one of the gorgeous sex goddess, other of a woman in her workplace, sitting there alone, thinking, looking far into the desert.

The photographs chosen for this book show us the many faces of 

Marilyn. The earliest photos are from her early modelling shoots (no childhood pictures in this book) and they continue all the way to 1962. The pictures are mostly from photoshoots, movie sets and public events. The photographers are listed in the book, and they are Eve Arnold, Richard Avedon, Baron, Cecil Beaton, Bruno Bernard, Leo Caloia, Carone, William Carroll, Henri Cartier-Bresson, Ed Clark, Henri Dauman, André de Dienes, Alfred Eisenstaedt, John Engstead, Elliott Erwitt, Jack Esten, J.R. Eyerman, Ed Feingersh, John Florea, Milton H. Greene, Ernst Haas, Philippe Halsman, Bob Henriques, Tom Kelley, Gene Kornman, Madison Lacy, Frank Maestro, Leonard McCombe, Richard C. Miller, Earl Moran, Frank Powolny, Bert Reisfeld, Willy Rizzo, Slade, Steinberg, Bert Stern, Weegee and Bob Willoughby. Whereas some of her most famous photographers are not represented in the book, some lesser known photographers are featured.

The foreword by Jane Russell is hear-warming. Russell remembers how she met Marilyn for the first time when she was just Norma Jeane: Russell bumped into her old school mate Jim Dougherty in a restaurant, and he introduced her to his wife, Norma Jeane, who was shy and had a sweet smile. Later Russell was introduced to her again on a movie set, when she was already Marilyn Monroe. They then acted together in Gentlemen Prefer Blondes. Russell admired Marilyn's energy and commitment to the work: Marilyn was there rehearsing before the actual work hours began, and continued way into the night. It was difficult for Marilyn to actually get out on the set. So Jane Russell always stopped by her dressing room and said that it was time to go, and they went together. The two became good friends, even though the press always tried to make up a fight between the two female stars. Russell describes Marilyn as sweet, cooperative and humorous - and glowing in the camera eye.

Also the Marilyn interview by Georges Belmont from 1960 is a wonderful read. Belmont let Marilyn talk freely, and she opens up about her life without Belmont having to ask many questions. Belmont also promised Marilyn that she'd get the transcript of the interview, and that he'd use her own words as they are, and that won Marilyn over. I am very much hoping that our radio station Yle will some day air this whole interview, which they have in their vaults. That would be a real gem to Marilyn fans.

Marilyn Monroe And The Camera is a very beautiful, gorgeous book that brings Marilyn a bit closer. Besides, it's among the first Marilyn books I ever got so it has a special meaning for me personally.

Milton's Marilyn

January 2008

Ensimmäisen viikon ja siten myös koko blogin ensimmäisenä kirjana on Milton's Marilyn. Minunhan siis piti lukea tämä viime viikon aikana ja myös kirjoittaa siitä jo silloin tänne, mutta kun... Olimme joululoman vietossa aina perjantai-iltaan asti, eikä mukana ollut ainuttakaan MM-kirjaa. Luin siis kirjan parissa päivässä, muiden touhujen lomassa. Ja näin ollen olen myöhässä tästäkin, niin kuin yleensä aina kaikkialta.

Mutta. Kirja on ihana. Hankin sen muutama vuosi sitten (taisi olla 2004) pitkään sitä toivottuani. Milton Greene on yksi kolmesta lempivalokuvaajastani (Sam Shaw'n ja Andre De Dienesin ohella), ja kirjaan on valittu todella upeita kuvia. Nykyään kaikki kuvat jo tietenkin kiertävät netissä, mutta on kuitenkin eri asia nähdä ne kirjassa. Erityisen hyvin edustettuna on Black Sitting (josta toivon kovasti, että julkaisevat joskus ihan erityisen kirjan, jossa olisi jokaikinen Black Sittingin kuva).

Kuvat ovat kirjan toisessa puolikkaassa, ja alkupuoli on tekstiä. Kirjoittajana on James Kotsilibas-Davis, ja hän kuvailee Miltonin ja Marilynin yhteistä uraa aina alkutapaamisesta välirikkoon asti. Sekä Milton että Marilyn olivat jo luoneet itselleen nimeä ennen kuin tapasivat toisensa v. 1953. Yhteistyöstä syntyi paitsi upeita valokuvia, myös tuotantoyhtiö Marilyn Monroe Productions. Marilyn myös asui Greenen perheen luona jonkin aikaa. Tekstissä lainataan sekä Miltonin että Marilynin hyvin tuntenutta lähipiiriä, esimerkiksi Amy Greeneä. Kirjan alkupuheen on kirjoittanut Milton Greenen poika Joshua Greene, joka nykyään restauroi isänsä valokuvia. Näitä valokuvia on runsaasti esillä Greenen nettisivuilla: Archives , jossa on kaikenlaisia kuvia sekä Milton's Marilyn , joka on nimensä mukaisesti keskittynyt Marilyn-kuviin.

Milton's Marilyn kuuluu ehdottomasti Marilyn-kirjojen parhaimmistoon, ja sitä voi suositella myös yleisesti valokuvateoksista pitävälle ihmiselle.

The first book of the week and therefore the first book of this whole book blog is Milton's Marilyn. I was supposed to read the book last week, but we were away on holiday and didn't come back until late Friday evening. So I read the book in about two days in the middle of all  the normal activities. And so I'm late from my own book blog, but I'm always late so that's no big news.

Back to the book. It is wonderful. I got it a couple of years ago (in 2004 if I remember right) after wishing for it for a long time. Milton H. Greene is among my top three favorite MM photographers (with Sam Shaw and Andre De Dienes) and the pictured selected for this book are really gorgeous. Of course you'll be able to see all of these pictures on the internet, but it's still different to see them in a book. Black Sitting is represented especially well (I'm hoping that someday they'll release a specific Black Sitting book with all the pictures from that sitting).

The pictures are part two of the book; part one is text written by James Kotsilibas-Davis. He writes about Milton and Marilyn's career from the beginning to the end. Both Milton and Marilyn had managed to make a name for themselves before they met each other in 1953. Together they produced not only fantastic photographs but also founded their own production company, Marilyn Monroe Productions. Marilyn also lived with the Greenes for a while. People who knew both Marilyn and Milton are quoted in the text, among them Amy Greene. The Acknowledgements and Introduction is written by Milton's son Joshua Greene, who these days restores his father's work. These photographs can be seen on 

Greene's websites: Archives for all kinds of pictures and Milton's Marilyn for Marilyn pictures only.

This book is definitely one of the best books on Marilyn Monroe. It can also be recommended to someone who generally enjoys brilliant photography.

Hetki vielä / Just a short moment...

January 2008

En ole unohtanut kirjablogiani, mutta olen tyylikkäästi myöhässä. Ensimmäinen kirja on työn alla, joten huomenna tänne ilmestyy siitä jopa tekstiäkin (sekä kootut selitykset, miksi vasta silloin). Nolottaa, myönnän.

I haven't forgotten about my book blog. I'm just fashionably late. I'm currently reading the first book, so I'll write about it tomorrow (and also explain why I am late). Embarrassing, I know.