My Story

February 2008

Samaan aikaan Complete Last Sittingin kanssa saapui myös My Story. Kiireiden vuoksi kesti hieman, ennenkuin tartuin tuohon kirjaan - sitäpaitsi kirjan suomennettu versio oli minulle jo tuttu. Viime viikolla kuitenkin tartuin tähän englanninkieliseen yksilöön ensimmäistä kertaa.

Tämän kirjan ollessa kyseessä mainitaan usein ensimmäisenä, että se on Marilyn Monroen kirjoittama. Tosiasiassa pitäisi mielestäni korostaa ennemminkin sitä, että Marilyn saneli tekstin Ben Hechtille, joka todennäköisesti muokkasi sitä vielä vetävämmäksi. Tämän jälkeen sen sai käsiinsä Milton H. Greene, ja on mahdollista, että hänkin on muokannut tekstiä vielä mieleisekse

en. Täysin Marilynin kirjoittamasta omaelämäkerrasta ei siis missään nimessä ole kyse.

Siitä huolimatta kirja on erittäin kiinnostava - ja hyvässä mielessä.

 Vaikka Marilyn ei olekaan joka sanan takana, hänen äänensä voi silti kuulla. Hänen oma puheensa kulkee selvästi kirjassa taustalla, Ben Hecht on puolestaan muotoillut lauseet. Tällainen käsitys itselleni on ainakin muodostunut My Storysta. Selvästikään Marilynkään ei ole aina pysynyt totuudessa, vaan muunnellut sitä kenties eri syistä. Eräs syy on selvästikin se, ettei hän halua, että ihmiset voitaisiin tunnistaa liian helposti kirjasta. Tästäkään syystä My Storya ei voi lukea sanatarkasti ("koska Marilyn kirjoitti näin, näin se on ehdottomasti ollut").

Kirja kattaa Marilynin elämän aina lapsuudesta Koreaan asti. Tämän vuoksi kirjan suomenkielinen nimi, Nuoruuteni, onkin mielestäni kuvaavampi kuin My Story. Melkoisen pitkä osa kirjasta kertoo Marilynin elämästä nuorena taistelevana tähtösenä. Töitä, ruokaa tai vaatteita ei oikein ole, mutta eteenpäin silti sinnitellään. Epäilemättä tätäkin vaihetta korostetaan, mutta toisaalta tässä kuvataan myös todennäköisesti silloista Hollywoodia sinnittelijän näkökulmasta hyvinkin todentuntuisesti.

Oma versioni My Storysta on vuodelta 2007, tällä hetkellä tuorein painos. Siinä on mukana Joshua Greenen, Milton Greenen pojan, alkusanat. Kirjaa koristavat Milton Greenen ottamat kuvat Marilynistä. Kuvia on melkoisen paljon ja ne ovat luonnollisesti kauniita, mutta on tietyllä tavalla hassua, että mukana on kuva mm. Marilynistä ja Arthur Milleristä, kun kirjan teksti ei ollenkaan pääse Miller-vaiheeseen. Nuoruuteni sensijaan on vuodelta 1975. Myös siinä on runsaasti kuvia, kaikki mustavalkoisia. Sekin löytyy hyllystäni. Tämän blogikirjoituksen suomenkielisen tekstin lomassa olevat skannaukset ovat Nuoruuteni-kirjasta ja englanninkielisessa osassa olevat My Storysta.

Vaikka siis ei olekaan yksioikoisesti kyse Marilynin omaelämäkerrasta, tämä on kuitenkin sellaista lähellä. My Story tai Nuoruuteni kannattaa ehdottomasti lukea ja se kuuluu lempikirjojeni joukkoon. Suosittelen lämpimästi.

Alapuolella: Nuoruuteni suomeksi, My Story englanniksi 

Above: Nuoruuteni aka My Story in Finnish, My Story in English

At the same time with Complete Last Sitting arrived My Story. Because I was busy it took me some time to read it - besides I was familiar with the Finnish version of the book. Last week I finally took the book in my hand and sat down for a read.

When this book comes up the first thing that is often mentioned is that this was written by Marilyn Monroe. In reality, what should be mentioned first in my opinion is that Marilyn basically told her story to Ben Hecht, who ghost-wrote this book. After that the script went to Milton H. Greene, and it is possible that he altered it to his liking. This is not an autobiography written completely and only by Marilyn Monroe.

The book is still very interesting - and in a good sense. Marilyn's own voice is there. Her voice is in the background all the time, but Ben Hecht is responsible for the words and sentences. At least this is the idea I've gotten of this book. It is clear that Marilyn bends the truth here and there, possibly for various reasons. One of them is at least that the people mentioned in the book wouldn't be recognized. This is one of the reasons why My Story can't be read literally ("because Marilyn wrote it like this, this must be the only truth").

The story begins in Marilyn's childhood and ends in Korea. This is why I prefer the Finnish name of this book, Nuoruuteni, meaning My Youth rather than My Story. A considerable part of the book is about her struggling starlet years. There wasn't always food, clothes or work, but somehow she still manages to get by.  No doubt this is a bit exaggerated, but I also feel that this gives us a very realistic description on how Hollywood was back then if you were a starving artist.

My copy of My Story is from 2007, currently the newest edition. It also has a foreword by Joshua Greene, son of Milton Greene. The book has lots of pictures taken by Milton Greene. They are naturally very beautiful, but on the other hand it's a bit funny to have a picture of for example Marilyn and Arthur Miller there, since the text doesn't cover the Miller marriage at all. The book was translated into Finnish in 1975 and named Nuoruuteni. It also has a lot of pictures, all of them black and white. I have this one too. The scans in the Finnish part of this post are from Nuoruuteni and the ones in the English part are from My Story.

Even though this isn't literally a Marilyn autobiography, it's close to it. It's definitely worth reading and is one of my favorite books. Highly recommended.

Marilyn In Her Own Words

February 2008

Marilyn In Her Own Words -nimisiä kirjoja on luultavasti useampikin kuin yksi. Tämä on Neil Grantin kokoama 64-sivuinen kirja 1990-luvun alusta. Etukannessa on tyypillinen glamour-kuva, ja takakannessa kuva Marilynistä sängyssä sekä lausahdus: "I am not interested in money. I just want to be wonderful." ("En ole kiinnostunut rahasta. Haluan vain olla ihmeellinen.")

Lausahdukset, joita Marilyn on sanonut, ovatkin kirjassa tärkeässä osassa. Niitä on siroteltu pitkin kirjaa, yleensä kuvien yhteyteen. Lausahdusten kanssa on monesti oltava varuillaan: monet lausahdukset, joita väitetään Marilynin sanomiksi, eivät ole tulleet hänen suustaan. Joskus myös hänen roolihahmojensa lausahdukset liitetään Marilyniin ikään kuin Marilyn itse olisi sanonut niin. Itse en tiedä kirjan lausahduksista niin paljon, että osaisin sanoa, onko Marilyn todellakin sanonut ne kaikki. Onhan se mahdollista. Osa lausahduksista on sellaisia, että ainakin toivoo Marilynin sanoneen niin.

Kuvia kirjassa on melko paljon ottaen huomioon sen koon. Kuvat ovat pääasiassa Marilynin uran ajalta, mutta mukana on yksi lapsuudenkuva ja yksi kuva Doughertyjen häistä. Osa kuvista on sivun kokoisia, osa pienempiä. Mielestäni kuvat on valittu todella hyvin.

Kirjassa on lyhyt elämänkertanen, joka kertoo tutun tarinan perheestä toiseen heitellystä tytöstä, josta tulee teini-iässä kaunis nuori vaimo, joka kiinnostuukin mallintöistä ja näyttelemisestä ja avioliitto loppuu. Nuori nainen saa sopimuksen, muuttaa nimensä Marilyn Monroeksi, tekee ahkerasti töitä, mutta joutuu työttömäksi. Uusi sopimus on kuitenkin edessä, samoin kuin näyttelemisen opinnot, alastonposeeraus, Johnny Hyde sekä pienet kauneusleikkaukset. Vähitellen maine alkaa levitä, mutta otetaanko hänet vakavasti vai onko hän vain hassunhauska seksipommi? Tähteysajan elokuvia käydään myös jonkin verran läpi, samoin kuin avioliitot Joe DiMaggion ja Arthur Millerin kanssa. Myös tuotantoyhtiö Marilyn Monroe Productions mainitaan, sekä opinnot Actor's Studiossa. Kun liitto Millerin kanssa alkaa oireilla, esille astuu Yves Montand, ja tästä päästään jo Sopeutumattomiin ja tämän jälkeen ehkä Marilynin elämän synkimpään vaiheeseen. Sen jälkeen tulevat Kennedyn juhlat ja viimeinen elokuva, kunnes Marilyn löydetään kuolleena elokuussa 1962. Kirjan luvut on nimetty hauskasti Marilynin elokuvien mukaan: As Young As You Feel, There's No Business Like Show Business, Gentlemen Prefer Blondes, The Seven Year Itch and Something's Got To Give.

Suurempia erheitä kirjassa ei ole, mitä nyt nimi kirjoitetaan kirjassa Norma Jean, kun aito versio on Norma Jeane. Kyseenalaistaisin myös sen, makasiko Marilyn miesten kanssa sen vuoksi, että he voisivat hyödyttää häntä jotenkin. Mutta jos nämä ovat kirjan miinuspuolia, kirjassa on paljon hyvää. Kirja on siis hyvinkin perusteos, ei mikään maailmaa mullistava, mutta mukava olla olemassa.

Marilyn In Her Own Words - there must be more than one book with this title. This one is compiled by Neil Grant, has 64 pages and is from the beginning of the 1990's. In the front cover there's a typical glamour shot of Marilyn, and in the back there's another photo of her in bed and a quote: "I am not interested in money. I just want to be wonderful."

Quotes from Marilyn are an important part of this book. They are all over the book, usually where there's also a picture. You have to be cautious with quotes: many quotes that are said to be from Marilyn never came out of her mouth. Sometimes even lines she said in movies are used as if they came from Marilyn the real person. I'm not an expert on this field, so I'm not one to say whether all the quotes on this book are actually real Marilyn quotes. It is possible. At least some of them are quotes I hope Marilyn has said.

There are quite a lot of pictures considering the size of the book. They are mainly from her career, but there's one childhood photo and one photo from the Dougherty's wedding. Some of the pictures take up a whole page, some are smaller. I think the pictures have been chosen very well.

The book also has a short biography that tells the familiar story. Little girl lives in foster families, becomes a beautiful teenage bride, takes an interest in modeling and acting and the marriage is over. The young woman gets a contract, changes her name to Marilyn Monroe, works hard but the contract is not renewed. The new contract is ahead, as well as acting lessons, posing nude, Johnny Hyde and minor cosmetic surgery. She becomes famous, but is she taken seriously or only seen as a funny sexbomb? Taking a look at her stardom movies and her two marriages with Joe DiMaggio and Arthur Miller. Her production company Marilyn Monroe Productions is mentioned, as well as her studies at the Actor's Studio. When her marriage with Miller begins to fall apart, along cames Yves Montand, and this leads us to The Misfits and then to probably the darkest part of her life. After that the Kennedy party and her final movie, and then she's found dead in August 1962. The chapters are named after Marilyn's movies: As Young As You Feel, There's No Business Like Show Business, Gentlemen Prefer Blondes, The Seven Year Itch and Something's Got To Give.

There are not a lot of mistakes in the book. Her name is spelled Norma Jean, when in reality it was Norma Jeane. I'd also question if she really slept with men because she felt they might be useful. If these are the bad things in the book, there are also a lot of good things. It is a very basic MM book, nothing extra special but very nice to have.

Norman Rosten: Marilyn: An Untold Story

February 2008

Norman Rostenin Marilyn: An Untold Story on melko pieni kirja. Silti se onnistuu säväyttämään enemmän kuin monet muut Marilyn-kirjat. Tästä kirjasta on melkein vaikea kirjoittaa sortumatta liikoihin kehuihin tai ylisanoihin - tosin kirja on kyllä kehunsa ansainnut.

Norman Rosten, runoilija, tutustui Marilyniin 1950-luvun puolivälissä. Valokuvaajaystävä Sam Shaw ilmaantui eräänä iltana Rosteneille käymään mukanaan nuori tyttö, jonka nimestä Rostenit eivät ensin saaneet selvää. Paljastui, että ujo tyttö oli näyttelijä, joka ei ollut näytellyt teatterissa vaan muutamissa elokuvissa. Kun he ystävällisesti kysyivät hänen taiteilijanimeään, vastaus oli "Marilyn Monroe".

Tästä alkaa lämmin ystävyys paitsi Marilynin ja Norman Rostenin, myös hänen vaimonsa Heddan ja tyttärensä Patrician välillä. Kohtaamisia muistellaan lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Auton takakontissa säilytetään shampanjaa, Marilyn on hukkua veteen innokkaiden fanien piirittäessä hänet, museossa ihaillaan Rodinin teoksia ja lemmikkilintu rakastuu Marilyniin. Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää onnea: Marilyn saa keskenmenon, avioliitto särkyy, ja Norman ja Marilyn tekevät sopimuksen: jos aikoo hypätä alas ikkunalaudalta, ensin pitää soittaa toiselle ja pyytää apua. Kirjassa on myös runoja, sekä Rostenin että Marilynin.

Rostenit olivat ystäviä myös Marilynin kolmannen aviomiehen, Arthur Millerin kanssa. Rosten seuraakin Marilynin avioliittoa ja sen kariutumista, pysyen ystävänä molempien osapuolten kanssa. Hän oli Marilynin ystävä tämän kuolemaan asti. Marilyn soitti viimeisen kerran Rostenille 4.8.1962, ja aiemmin samana vuonna he olivat tavanneet Los Angelesissa.

Erityisen hauskoja ovat kirjassa kuvatut eläintapahtumat. Marilynilla ja Arthur Millerillä oli Hugo-niminen koira, bassetti, joka  Rostenin kuvauksen mukaan kykeni peittämään lähes kaikki tunteensa masentuneen ilmeen taakse. Kerran he yrittivätkin piristää Hugoa juottamalla sille vähän alkoholia, mikä sai Hugon tanssahtelemaan ympäriinsä. Myös kertomus Marilynin pentuja odottavasta kissasta on hupaisa. Marilyn tarkkaili kissaa kovasti, huolestui ja huolehti ja pohti, miten kissa oli onnistunut hankkimaan pentuja kerrostalossa. Kun viimein synnytyksen aika tuli keskellä yötä, Marilyn soitti innoissaan Rostenille, kuten monia kertoja ennenkin raportoidessaan kissan vointia.

Marilyn ei ole täydellinen, ja tämän Rosten myöntää kirjoittaessaan hänestä humoristisesti ja kauniimmin kuin kukaan muu. Kirja on tosiystävän kuvaus läheisestä, rakkaasta ihmisestä.

Norman Rosten's Marilyn: An Untold Story is a rather small book. Still, it manages to make a greater impression on you than a lot of other Marilyn books. It's actually quite difficult to write about this book - the problem being using too many superlatives and other words of praise - but the book has definitely earned its praise.

Norman Rosten, a poet, first met Marilyn in the mid-1950's. Their mutual friend Sam Shaw arrived at the Rosten' s one evening with a young girl, whose name the Rostens didn't quite catch at first. After a while they found out that she was an actress: she hadn't acted on stage but had done a couple of movies. When they asked her movie name, she replies shyly: "Marilyn Monroe".

This is the beginning of a warm friendship between not only Marilyn and Norman, but her and his wife Hedda and their daughter Patricia. The friendship is remembered with warmth and a wink in the eye. Champagne is kept in the trunk of a car, Marilyn nearly drowns as eager fans surround her, the works of Rodin are admired in the museum, and Butch the parakeet falls in love with Marilyn. It's not all joy though: Marilyn miscarries her baby, the marriage falls apart, and Norman and Marilyn make a pact: if one of them is about to jump, he or she must first phone the other one for help. There are also poems in the book by both Rosten and Marilyn.

The Rostens were also friends with Marilyn's third husband, Arthur Miller. Their marriage and later divorce is described in the book. Rosten remained friends with both Marilyn and Arthur Miller. He was her friend until her death. She last phoned her on August 4th, 1962, and earlier that year they had met in Los Angeles.

The funniest stories have often to do with animals. Marilyn and Arthur Miller had a dog, Hugo, who was a basset hound. Hugo could, according to Rosten, mask all emotions behind a depressed face. Once they tried to cheer Hugo up by feeding him some Scotch, which made him dance. The story about Marilyn's pregnant cat is also hilarious. Marilyn studied the pregnancy, worried about the cat, cared about the cat and wondered how she managed to get pregnant in an apartment building. When the kittens finally arrived, after midnight, Marilyn called Rosten to annouce the happy event.

Marilyn was not perfect, and Rosten admits it freely as he writes about her more caringly, humorously and beautifully than anyone else. The book is about a much-loved person, written by a true friend.