En ole myöhässä, vaan peräti etuajassa! Tosin tämän viikon kirja, Marilyn Monroe And The Camera (julkaisijana Schirmer Art Books), sisältää suhteellisen vähän tekstiä. Alkusanojen lisäksi kirjassa on Jane Russellin kirjoittama esipuhe, Georges Belmontin Marilyn Monroe -haastattelu, jonka jälkeen alkavat varsinaiset kuvat. Kuvien jälkeen kirjassa on vielä lyhyt, aikajanatyyppinen elämäkerta, luettelo Marilynin elokuvista sekä lyhyt kirjalista.
Kirja on siis varsinaisesti kuvateos - ja upea sellainen onkin. 48 värikuvaa ja 104 mustavalkoista kuvaa, joista lähes jokainen täyttää koko sivun (jotkut ovat hieman pienempiä, toiset taas täyttävät koko aukeaman). Eikä kirja ole mikään pieni. Kiiltävässä hopeisessa etukannessa on yksi kuuluisimmista Marilyn-kuvista - se, josta Andy Warholkin haki inspiraatiota. Takakannessa on vähemmän tunnettu kuva Marilynistä Sopeutumattomien kuvauspaikalla. Nämä kaksi kuvaa ovat keskenään niin erilaisia: toinen näyttää meille hehkeän, seksikkään glamour-kuningattaren, toinen naisen työpaikallaan, yksin istumassa hartiat hieman lysyssä, pohtimassa ja katselemassa kauas autiomaahan.
Myös kirjan sisältämät kuvat näyttävät meille Marilynin monet kasvot. Kuvat alkavat aikaisista mallikuvista (lapsuuskuvia ei siis ole ollenkaan) ja jatkuvat aina vuoteen 1962. Kuvat ovat enimmäkseen kuvauspaikoilta, julkisista tilanteista ja valokuvaussessioista. Valokuvaajat, joiden kuvia on käytetty, on myös listattu kirjaan, ja he ovat Eve Arnold, Richard Avedon, Baron, Cecil Beaton, Bruno Bernard, Leo Caloia, Carone, William Carroll, Henri Cartier-
Bresson, Ed Clark, Henri Dauman, André de Dienes, Alfred Eisenstaedt, John Engstead, Elliott Erwitt, Jack Esten, J.R. Eyerman, Ed Feingersh, John Florea, Milton H. Greene, Ernst Haas, Philippe Halsman, Bob Henriques, Tom Kelley, Gene Kornman, Madison Lacy, Frank Maestro, Leonard McCombe, Richard C. Miller, Earl Moran, Frank Powolny, Bert Reisfeld, Willy Rizzo, Slad, Steinberg, Bert Stern, Weegee ja Bob Willoughby. Siinä missä jotkut Marilynin kuuluisimmista valokuvaajista eivät ole edustettuina tässä kirjassa, mukaan on otettu vähemmän tunnettuja valokuvaajia.
Jane Russellin esipuhe on mieltä lämmittävä. Russell muistelee, kuinka tapasi Marilynin ensimmäistä kertaa, kun tämä oli vielä Norma Jeane: Russell törmäsi tanssiravintolassa entiseen koulukaveriinsa Jim Doughertyyn, joka esitteli vaimonsa, ujon ja suloisesti hymyilevän Norma Jeanen. Myöhemmin hän tapasi saman naisen, nyt jo Marilyn Monroen erään elokuvan kuvauspaikalla. He esiintyivät yhdessä elokuvassa Herrat pitävät vaaleaverisistä, ja Russell ihaili Marilynin energiaa ja paneutumista työntekoon jo ennen varsinaisen työajan alkamista sekä vielä työajan jälkeenkin. Marilynillä oli kuitenkin vaikeuksia ilmestyä varsinaisiin kuvauksiin, joten Jane Russell otti tavakseen hakea ujon Marilynin pukuhuoneesta, ja he menivät yhdessä kuvauksiin. He ystävystyivät elokuvaa tehdessään, vaikka lehdistö yrittikin kehitellä jonkinlaista toraa kahden pääosia esittävien naisten välille. Russell kuvailee Marilyniä suloiseksi, yhteistyöhaluiseksi ja huumorintajuiseksi - ja loistavaksi kameran linssin edessä.
Myös Georges Belmontin Marilyn-haastattelu vuodelta 1960 on hienoa luettavaa. Belmontin tyylinä oli antaa Marilynin puhua suhteellisen vapaasti, ja Marilyn avautuukin kertomaan elämästään ilman kovin monia välikysymyksiä. Belmont myös lupasi Marilynille, että käyttäisi tämän omia sanoja haastattelussa, ja voitti Marilynin luottamuksen. Toivon kovasti, että radioasemamme Yle, jolla tämä haastattelu on arkistoissaan, joskus lähettäisi haastattelun radiosta kokonaisuudessaan, dubbaamattomana - tämä olisi HELMI jokaiselle Marilyn-fanille.
Kirja on siis sisältöineen kaunis, upea ja Marilynin lähelle tuova teos. Lisäksi se on ensimmäisten Marilyn-kirjojeni joukossa, joten sillä on senkin vuoksi tärkeä merkitys itselleni.
This time I'm not late - I'm early! On the other hand, the book I chose for this week, Marilyn Monroe And The Camera (published by Schirmer Art Books), doesn't contain a lot of text. Besides the Acnowledgements the book has a Foreword by Jane Russell and a MM interview by Georges Belmont. After the pictures there is a short biography/timeline, a filmography and a selected bibliography.
But mainly the book is a picture book - and a gorgeous one it is. 48 color photos and 104 black and white ones, most of them are the size of a whole page (some are a little smaller but some take two pages). And the book is not on the small side. On the shiny, silvery front cover there's one of the most well-known photographs of Marilyn Monroe, the one that even Andy Warhol used in his art. On the back cover there's a very beautiful, lesser known picture of her on the set of the Misfits. Those two photographs are so entirely different - one of the gorgeous sex goddess, other of a woman in her workplace, sitting there alone, thinking, looking far into the desert.
The photographs chosen for this book show us the many faces of
Marilyn. The earliest photos are from her early modelling shoots (no childhood pictures in this book) and they continue all the way to 1962. The pictures are mostly from photoshoots, movie sets and public events. The photographers are listed in the book, and they are Eve Arnold, Richard Avedon, Baron, Cecil Beaton, Bruno Bernard, Leo Caloia, Carone, William Carroll, Henri Cartier-Bresson, Ed Clark, Henri Dauman, André de Dienes, Alfred Eisenstaedt, John Engstead, Elliott Erwitt, Jack Esten, J.R. Eyerman, Ed Feingersh, John Florea, Milton H. Greene, Ernst Haas, Philippe Halsman, Bob Henriques, Tom Kelley, Gene Kornman, Madison Lacy, Frank Maestro, Leonard McCombe, Richard C. Miller, Earl Moran, Frank Powolny, Bert Reisfeld, Willy Rizzo, Slade, Steinberg, Bert Stern, Weegee and Bob Willoughby. Whereas some of her most famous photographers are not represented in the book, some lesser known photographers are featured.
The foreword by Jane Russell is hear-warming. Russell remembers how she met Marilyn for the first time when she was just Norma Jeane: Russell bumped into her old school mate Jim Dougherty in a restaurant, and he introduced her to his wife, Norma Jeane, who was shy and had a sweet smile. Later Russell was introduced to her again on a movie set, when she was already Marilyn Monroe. They then acted together in Gentlemen Prefer Blondes. Russell admired Marilyn's energy and commitment to the work: Marilyn was there rehearsing before the actual work hours began, and continued way into the night. It was difficult for Marilyn to actually get out on the set. So Jane Russell always stopped by her dressing room and said that it was time to go, and they went together. The two became good friends, even though the press always tried to make up a fight between the two female stars. Russell describes Marilyn as sweet, cooperative and humorous - and glowing in the camera eye.
Also the Marilyn interview by Georges Belmont from 1960 is a wonderful read. Belmont let Marilyn talk freely, and she opens up about her life without Belmont having to ask many questions. Belmont also promised Marilyn that she'd get the transcript of the interview, and that he'd use her own words as they are, and that won Marilyn over. I am very much hoping that our radio station Yle will some day air this whole interview, which they have in their vaults. That would be a real gem to Marilyn fans.
Marilyn Monroe And The Camera is a very beautiful, gorgeous book that brings Marilyn a bit closer. Besides, it's among the first Marilyn books I ever got so it has a special meaning for me personally.
