Samaan aikaan Complete Last Sittingin kanssa saapui myös My Story. Kiireiden vuoksi kesti hieman, ennenkuin tartuin tuohon kirjaan - sitäpaitsi kirjan suomennettu versio oli minulle jo tuttu. Viime viikolla kuitenkin tartuin tähän englanninkieliseen yksilöön ensimmäistä kertaa.Tämän kirjan ollessa kyseessä mainitaan usein ensimmäisenä, että se on Marilyn Monroen kirjoittama. Tosiasiassa pitäisi mielestäni korostaa ennemminkin sitä, että Marilyn saneli tekstin Ben Hechtille, joka todennäköisesti muokkasi sitä vielä vetävämmäksi. Tämän jälkeen sen sai käsiinsä Milton H. Greene, ja on mahdollista, että hänkin on muokannut tekstiä vielä mieleisekse
en. Täysin Marilynin kirjoittamasta omaelämäkerrasta ei siis missään nimessä ole kyse.
Siitä huolimatta kirja on erittäin kiinnostava - ja hyvässä mielessä.
Vaikka Marilyn ei olekaan joka sanan takana, hänen äänensä voi silti kuulla. Hänen oma puheensa kulkee selvästi kirjassa taustalla, Ben Hecht on puolestaan muotoillut lauseet. Tällainen käsitys itselleni on ainakin muodostunut My Storysta. Selvästikään Marilynkään ei ole aina pysynyt totuudessa, vaan muunnellut sitä kenties eri syistä. Eräs syy on selvästikin se, ettei hän halua, että ihmiset voitaisiin tunnistaa liian helposti kirjasta. Tästäkään syystä My Storya ei voi lukea sanatarkasti ("koska Marilyn kirjoitti näin, näin se on ehdottomasti ollut").
Kirja kattaa Marilynin elämän aina lapsuudesta Koreaan asti. Tämän vuoksi kirjan suomenkielinen nimi, Nuoruuteni, onkin mielestäni kuvaavampi kuin My Story. Melkoisen pitkä osa kirjasta kertoo Marilynin elämästä nuorena taistelevana tähtösenä. Töitä, ruokaa tai vaatteita ei oikein ole, mutta eteenpäin silti sinnitellään. Epäilemättä tätäkin vaihetta korostetaan, mutta toisaalta tässä kuvataan myös todennäköisesti silloista Hollywoodia sinnittelijän näkökulmasta hyvinkin todentuntuisesti.
Oma versioni My Storysta on vuodelta 2007, tällä hetkellä tuorein painos. Siinä on mukana Joshua Greenen, Milton Greenen pojan, alkusanat. Kirjaa koristavat Milton Greenen ottamat kuvat Marilynistä. Kuvia on melkoisen paljon ja ne ovat luonnollisesti kauniita, mutta on tietyllä tavalla hassua, että mukana on kuva mm. Marilynistä ja Arthur Milleristä, kun kirjan teksti ei ollenkaan pääse Miller-vaiheeseen. Nuoruuteni sensijaan on vuodelta 1975. Myös siinä on runsaasti kuvia, kaikki mustavalkoisia. Sekin löytyy hyllystäni. Tämän blogikirjoituksen suomenkielisen tekstin lomassa olevat skannaukset ovat Nuoruuteni-kirjasta ja englanninkielisessa osassa olevat My Storysta.
Vaikka siis ei olekaan yksioikoisesti kyse Marilynin omaelämäkerrasta, tämä on kuitenkin sellaista lähellä. My Story tai Nuoruuteni kannattaa ehdottomasti lukea ja se kuuluu lempikirjojeni joukkoon. Suosittelen lämpimästi.
Alapuolella: Nuoruuteni suomeksi, My Story englanniksi
Above: Nuoruuteni aka My Story in Finnish, My Story in English
At the same time with Complete Last Sitting arrived My Story. Because I was busy it took me some time to read it - besides I was familiar with the Finnish version of the book. Last week I finally took the book in my hand and sat down for a read.
When this book comes up the first thing that is often mentioned is that this was written by Marilyn Monroe. In reality, what should be mentioned first in my opinion is that Marilyn basically told her story to Ben Hecht, who ghost-wrote this book. After that the script went to Milton H. Greene, and it is possible that he altered it to his liking. This is not an autobiography written completely and only by Marilyn Monroe.
The book is still very interesting - and in a good sense. Marilyn's own voice is there. Her voice is in the background all the time, but Ben Hecht is responsible for the words and sentences. At least this is the idea I've gotten of this book. It is clear that Marilyn bends the truth here and there, possibly for various reasons. One of them is at least that the people mentioned in the book wouldn't be recognized. This is one of the reasons why My Story can't be read literally ("because Marilyn wrote it like this, this must be the only truth").
The story begins in Marilyn's childhood and ends in Korea. This is why I prefer the Finnish name of this book, Nuoruuteni, meaning My Youth rather than My Story. A considerable part of the book is about her struggling starlet years. There wasn't always food, clothes or work, but somehow she still manages to get by. No doubt this is a bit exaggerated, but I also feel that this gives us a very realistic description on how Hollywood was back then if you were a starving artist.
My copy of My Story is from 2007, currently the newest edition. It also has a foreword by Joshua Greene, son of Milton Greene. The book has lots of pictures taken by Milton Greene. They are naturally very beautiful, but on the other hand it's a bit funny to have a picture of for example Marilyn and Arthur Miller there, since the text doesn't cover the Miller marriage at all. The book was translated into Finnish in 1975 and named Nuoruuteni. It also has a lot of pictures, all of them black and white. I have this one too. The scans in the Finnish part of this post are from Nuoruuteni and the ones in the English part are from My Story.
Even though this isn't literally a Marilyn autobiography, it's close to it. It's definitely worth reading and is one of my favorite books. Highly recommended.
