Norman Rosten, runoilija, tutustui Marilyniin 1950-luvun puolivälissä. Valokuvaajaystävä Sam Shaw ilmaantui eräänä iltana Rosteneille käymään mukanaan nuori tyttö, jonka nimestä Rostenit eivät ensin saaneet selvää. Paljastui, että ujo tyttö oli näyttelijä, joka ei ollut näytellyt teatterissa vaan muutamissa elokuvissa. Kun he ystävällisesti kysyivät hänen taiteilijanimeään, vastaus oli "Marilyn Monroe".
Tästä alkaa lämmin ystävyys paitsi Marilynin ja Norman Rostenin, myös hänen vaimonsa Heddan ja tyttärensä Patrician välillä. Kohtaamisia muistellaan lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Auton takakontissa säilytetään shampanjaa, Marilyn on hukkua veteen innokkaiden fanien piirittäessä hänet, museossa ihaillaan Rodinin teoksia ja lemmikkilintu rakastuu Marilyniin. Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää onnea: Marilyn saa keskenmenon, avioliitto särkyy, ja Norman ja Marilyn tekevät sopimuksen: jos aikoo hypätä alas ikkunalaudalta, ensin pitää soittaa toiselle ja pyytää apua. Kirjassa on myös runoja, sekä Rostenin että Marilynin.
Rostenit olivat ystäviä myös Marilynin kolmannen aviomiehen, Arthur Millerin kanssa. Rosten seuraakin Marilynin avioliittoa ja sen kariutumista, pysyen ystävänä molempien osapuolten kanssa. Hän oli Marilynin ystävä tämän kuolemaan asti. Marilyn soitti viimeisen kerran Rostenille 4.8.1962, ja aiemmin samana vuonna he olivat tavanneet Los Angelesissa.
Erityisen hauskoja ovat kirjassa kuvatut eläintapahtumat. Marilynilla ja Arthur Millerillä oli Hugo-niminen koira, bassetti, joka Rostenin kuvauksen mukaan kykeni peittämään lähes kaikki tunteensa masentuneen ilmeen taakse. Kerran he yrittivätkin piristää Hugoa juottamalla sille vähän alkoholia, mikä sai Hugon tanssahtelemaan ympäriinsä. Myös kertomus Marilynin pentuja odottavasta kissasta on hupaisa. Marilyn tarkkaili kissaa kovasti, huolestui ja huolehti ja pohti, miten kissa oli onnistunut hankkimaan pentuja kerrostalossa. Kun viimein synnytyksen aika tuli keskellä yötä, Marilyn soitti innoissaan Rostenille, kuten monia kertoja ennenkin raportoidessaan kissan vointia.
Marilyn ei ole täydellinen, ja tämän Rosten myöntää kirjoittaessaan hänestä humoristisesti ja kauniimmin kuin kukaan muu. Kirja on tosiystävän kuvaus läheisestä, rakkaasta ihmisestä.
Norman Rosten's Marilyn: An Untold Story is a rather small book. Still, it manages to make a greater impression on you than a lot of other Marilyn books. It's actually quite difficult to write about this book - the problem being using too many superlatives and other words of praise - but the book has definitely earned its praise.
Norman Rosten, a poet, first met Marilyn in the mid-1950's. Their mutual friend Sam Shaw arrived at the Rosten' s one evening with a young girl, whose name the Rostens didn't quite catch at first. After a while they found out that she was an actress: she hadn't acted on stage but had done a couple of movies. When they asked her movie name, she replies shyly: "Marilyn Monroe".
This is the beginning of a warm friendship between not only Marilyn and Norman, but her and his wife Hedda and their daughter Patricia. The friendship is remembered with warmth and a wink in the eye. Champagne is kept in the trunk of a car, Marilyn nearly drowns as eager fans surround her, the works of Rodin are admired in the museum, and Butch the parakeet falls in love with Marilyn. It's not all joy though: Marilyn miscarries her baby, the marriage falls apart, and Norman and Marilyn make a pact: if one of them is about to jump, he or she must first phone the other one for help. There are also poems in the book by both Rosten and Marilyn.
The Rostens were also friends with Marilyn's third husband, Arthur Miller. Their marriage and later divorce is described in the book. Rosten remained friends with both Marilyn and Arthur Miller. He was her friend until her death. She last phoned her on August 4th, 1962, and earlier that year they had met in Los Angeles.
The funniest stories have often to do with animals. Marilyn and Arthur Miller had a dog, Hugo, who was a basset hound. Hugo could, according to Rosten, mask all emotions behind a depressed face. Once they tried to cheer Hugo up by feeding him some Scotch, which made him dance. The story about Marilyn's pregnant cat is also hilarious. Marilyn studied the pregnancy, worried about the cat, cared about the cat and wondered how she managed to get pregnant in an apartment building. When the kittens finally arrived, after midnight, Marilyn called Rosten to annouce the happy event.
Marilyn was not perfect, and Rosten admits it freely as he writes about her more caringly, humorously and beautifully than anyone else. The book is about a much-loved person, written by a true friend.
