Movie Icons Marilyn Monroe

Hyvät kuvateokset ilahduttavat Marilyn-faneja varmasti aina, erityisesti jos ne ovat edullisia. Tämä on tilanne Taschenin julkaiseman kuvateoksen kanssa, joka kuuluu Movie Icons -sarjaan. Tekstin on kirjoittanut F.X. Feeney ja editoinnista on vastuussa Paul Duncan. Kirja ilmestyi vuoden 2006 lopuilla, joten sitä pitäisi olla vielä saatavillakin. Ja mikä ilahduttavaa, hinta ei ole päätähuimaava vaan pyörii 10 euron kieppeillä (9,40€ Bookplus.fissa, $9,99 Amazon.comissa ja £4,49 Amazon.co.ukissa). 

Millaisesta kirjasta sitten on kyse? Kirja ei ole järin suuri, mutta kuvat ovat hyvälaatuisia ja niitä on paljon. Ne ovat pääasiassa Marilynin uran ajalta - mukana on vain muutama kuva yksityiselämästä. Kuvia on sekä mustavalkoisia että värillisiä. Osa niistä on hyvin tuttuja, mutta onpa mukana joitain vähemmän nähtyjä kuvia. Kirjan loppuosassa on myös muutama elokuvajuliste. Kuvat ovat suunnilleen aikajärjestyksessä.

Alussa on F.X. Feeneyn kirjoitus lumoavasta Marilynistä. Mielestäni on erikoista, että tekstissä siteerataan Elia Kazania ja Arthur Milleriä jokseenkin runsaasti suhteessa siihen, kuinka pieni osa esimerkiksi Elia Kazan oli Marilynin koko elämää. Kahdesta sivusta neljäsosassa viitataan Kazaniin. Marilyniä tarkastellaan jollain tavalla miesten kautta - Kennedytkin tietenkin ovat mukana. Teksti on kuitenkin sympaattista Marilyniä kohtaan eikä turhaan kertaa Marilynin koko elämää. Hauskaa on, että tämä teksti kuten kaikki kirjan muutkin tekstit ovat kolmella kielellä: englanniksi, saksaksi ja ranskaksi.

Tuomio on siis se, että mielestäni tällä hinnalla kirja kannattaa kyllä ostaa. Kyseessä on mukiinmenevä kuvateos (lähes kirjaimellisesti kokonsa puolesta), joten miksipä ei.

Marilyn fans are most likely always happy about a beautiful photo book, especially if the book is inexpensive. This is the situation with a photo book published by Taschen, a part of their Movie Icons series. Text is by F.X. Feeney and the book is edited by Paul Duncan. It was published in the end of 2006 so I'm guessing it's still widely available. And the price isn't too high: if I remember right it's around 10 euros ($9,99 at Amazon.com and £4,49 at Amazon.co.uk). 

So what's the book like then? It's not very large, but contains a lot of pictures in very good quality. They are mainly from her career - only a couple of photos from her private life are included. There are both black & white and color pictures. Some of the pictures are very familiar, but there are also some not-so-often seen photos of her. In the end of the book there are also a couple of movie posters. The pictures go on choronogically.

The book starts with F.X. Feeney's text about Marilyn Monroe: enchantress. I find it rather strange that Elia Kazan and Arthur Miller are quoted relatively a lot when you think about how small part of Marilyn's life Elia Kazan for example was. The text is two pages long and in one fourth of it Kazan is mentioned. Marilyn is somehow seen through different men - the Kennedys are mentioned too. The text is symphatetic to Marilyn though and doesn't go through her whole life story as that would be unnecessary. I really enjoy the fact that all text in this book is in three languages: English, German and French.

The verdict: with this price the book is definitely worth getting. It's a very nice photo book, so why not.

My Story

Samaan aikaan Complete Last Sittingin kanssa saapui myös My Story. Kiireiden vuoksi kesti hieman, ennenkuin tartuin tuohon kirjaan - sitäpaitsi kirjan suomennettu versio oli minulle jo tuttu. Viime viikolla kuitenkin tartuin tähän englanninkieliseen yksilöön ensimmäistä kertaa.

Tämän kirjan ollessa kyseessä mainitaan usein ensimmäisenä, että se on Marilyn Monroen kirjoittama. Tosiasiassa pitäisi mielestäni korostaa ennemminkin sitä, että Marilyn saneli tekstin Ben Hechtille, joka todennäköisesti muokkasi sitä vielä vetävämmäksi. Tämän jälkeen sen sai käsiinsä Milton H. Greene, ja on mahdollista, että hänkin on muokannut tekstiä vielä mieleisekse

en. Täysin Marilynin kirjoittamasta omaelämäkerrasta ei siis missään nimessä ole kyse.

Siitä huolimatta kirja on erittäin kiinnostava - ja hyvässä mielessä.

 Vaikka Marilyn ei olekaan joka sanan takana, hänen äänensä voi silti kuulla. Hänen oma puheensa kulkee selvästi kirjassa taustalla, Ben Hecht on puolestaan muotoillut lauseet. Tällainen käsitys itselleni on ainakin muodostunut My Storysta. Selvästikään Marilynkään ei ole aina pysynyt totuudessa, vaan muunnellut sitä kenties eri syistä. Eräs syy on selvästikin se, ettei hän halua, että ihmiset voitaisiin tunnistaa liian helposti kirjasta. Tästäkään syystä My Storya ei voi lukea sanatarkasti ("koska Marilyn kirjoitti näin, näin se on ehdottomasti ollut").

Kirja kattaa Marilynin elämän aina lapsuudesta Koreaan asti. Tämän vuoksi kirjan suomenkielinen nimi, Nuoruuteni, onkin mielestäni kuvaavampi kuin My Story. Melkoisen pitkä osa kirjasta kertoo Marilynin elämästä nuorena taistelevana tähtösenä. Töitä, ruokaa tai vaatteita ei oikein ole, mutta eteenpäin silti sinnitellään. Epäilemättä tätäkin vaihetta korostetaan, mutta toisaalta tässä kuvataan myös todennäköisesti silloista Hollywoodia sinnittelijän näkökulmasta hyvinkin todentuntuisesti.

Oma versioni My Storysta on vuodelta 2007, tällä hetkellä tuorein painos. Siinä on mukana Joshua Greenen, Milton Greenen pojan, alkusanat. Kirjaa koristavat Milton Greenen ottamat kuvat Marilynistä. Kuvia on melkoisen paljon ja ne ovat luonnollisesti kauniita, mutta on tietyllä tavalla hassua, että mukana on kuva mm. Marilynistä ja Arthur Milleristä, kun kirjan teksti ei ollenkaan pääse Miller-vaiheeseen. Nuoruuteni sensijaan on vuodelta 1975. Myös siinä on runsaasti kuvia, kaikki mustavalkoisia. Sekin löytyy hyllystäni. Tämän blogikirjoituksen suomenkielisen tekstin lomassa olevat skannaukset ovat Nuoruuteni-kirjasta ja englanninkielisessa osassa olevat My Storysta.

Vaikka siis ei olekaan yksioikoisesti kyse Marilynin omaelämäkerrasta, tämä on kuitenkin sellaista lähellä. My Story tai Nuoruuteni kannattaa ehdottomasti lukea ja se kuuluu lempikirjojeni joukkoon. Suosittelen lämpimästi.

Alapuolella: Nuoruuteni suomeksi, My Story englanniksi 

Above: Nuoruuteni aka My Story in Finnish, My Story in English

At the same time with Complete Last Sitting arrived My Story. Because I was busy it took me some time to read it - besides I was familiar with the Finnish version of the book. Last week I finally took the book in my hand and sat down for a read.

When this book comes up the first thing that is often mentioned is that this was written by Marilyn Monroe. In reality, what should be mentioned first in my opinion is that Marilyn basically told her story to Ben Hecht, who ghost-wrote this book. After that the script went to Milton H. Greene, and it is possible that he altered it to his liking. This is not an autobiography written completely and only by Marilyn Monroe.

The book is still very interesting - and in a good sense. Marilyn's own voice is there. Her voice is in the background all the time, but Ben Hecht is responsible for the words and sentences. At least this is the idea I've gotten of this book. It is clear that Marilyn bends the truth here and there, possibly for various reasons. One of them is at least that the people mentioned in the book wouldn't be recognized. This is one of the reasons why My Story can't be read literally ("because Marilyn wrote it like this, this must be the only truth").

The story begins in Marilyn's childhood and ends in Korea. This is why I prefer the Finnish name of this book, Nuoruuteni, meaning My Youth rather than My Story. A considerable part of the book is about her struggling starlet years. There wasn't always food, clothes or work, but somehow she still manages to get by.  No doubt this is a bit exaggerated, but I also feel that this gives us a very realistic description on how Hollywood was back then if you were a starving artist.

My copy of My Story is from 2007, currently the newest edition. It also has a foreword by Joshua Greene, son of Milton Greene. The book has lots of pictures taken by Milton Greene. They are naturally very beautiful, but on the other hand it's a bit funny to have a picture of for example Marilyn and Arthur Miller there, since the text doesn't cover the Miller marriage at all. The book was translated into Finnish in 1975 and named Nuoruuteni. It also has a lot of pictures, all of them black and white. I have this one too. The scans in the Finnish part of this post are from Nuoruuteni and the ones in the English part are from My Story.

Even though this isn't literally a Marilyn autobiography, it's close to it. It's definitely worth reading and is one of my favorite books. Highly recommended.

Marilyn In Her Own Words

Marilyn In Her Own Words -nimisiä kirjoja on luultavasti useampikin kuin yksi. Tämä on Neil Grantin kokoama 64-sivuinen kirja 1990-luvun alusta. Etukannessa on tyypillinen glamour-kuva, ja takakannessa kuva Marilynistä sängyssä sekä lausahdus: "I am not interested in money. I just want to be wonderful." ("En ole kiinnostunut rahasta. Haluan vain olla ihmeellinen.")

Lausahdukset, joita Marilyn on sanonut, ovatkin kirjassa tärkeässä osassa. Niitä on siroteltu pitkin kirjaa, yleensä kuvien yhteyteen. Lausahdusten kanssa on monesti oltava varuillaan: monet lausahdukset, joita väitetään Marilynin sanomiksi, eivät ole tulleet hänen suustaan. Joskus myös hänen roolihahmojensa lausahdukset liitetään Marilyniin ikään kuin Marilyn itse olisi sanonut niin. Itse en tiedä kirjan lausahduksista niin paljon, että osaisin sanoa, onko Marilyn todellakin sanonut ne kaikki. Onhan se mahdollista. Osa lausahduksista on sellaisia, että ainakin toivoo Marilynin sanoneen niin.

Kuvia kirjassa on melko paljon ottaen huomioon sen koon. Kuvat ovat pääasiassa Marilynin uran ajalta, mutta mukana on yksi lapsuudenkuva ja yksi kuva Doughertyjen häistä. Osa kuvista on sivun kokoisia, osa pienempiä. Mielestäni kuvat on valittu todella hyvin.

Kirjassa on lyhyt elämänkertanen, joka kertoo tutun tarinan perheestä toiseen heitellystä tytöstä, josta tulee teini-iässä kaunis nuori vaimo, joka kiinnostuukin mallintöistä ja näyttelemisestä ja avioliitto loppuu. Nuori nainen saa sopimuksen, muuttaa nimensä Marilyn Monroeksi, tekee ahkerasti töitä, mutta joutuu työttömäksi. Uusi sopimus on kuitenkin edessä, samoin kuin näyttelemisen opinnot, alastonposeeraus, Johnny Hyde sekä pienet kauneusleikkaukset. Vähitellen maine alkaa levitä, mutta otetaanko hänet vakavasti vai onko hän vain hassunhauska seksipommi? Tähteysajan elokuvia käydään myös jonkin verran läpi, samoin kuin avioliitot Joe DiMaggion ja Arthur Millerin kanssa. Myös tuotantoyhtiö Marilyn Monroe Productions mainitaan, sekä opinnot Actor's Studiossa. Kun liitto Millerin kanssa alkaa oireilla, esille astuu Yves Montand, ja tästä päästään jo Sopeutumattomiin ja tämän jälkeen ehkä Marilynin elämän synkimpään vaiheeseen. Sen jälkeen tulevat Kennedyn juhlat ja viimeinen elokuva, kunnes Marilyn löydetään kuolleena elokuussa 1962. Kirjan luvut on nimetty hauskasti Marilynin elokuvien mukaan: As Young As You Feel, There's No Business Like Show Business, Gentlemen Prefer Blondes, The Seven Year Itch and Something's Got To Give.

Suurempia erheitä kirjassa ei ole, mitä nyt nimi kirjoitetaan kirjassa Norma Jean, kun aito versio on Norma Jeane. Kyseenalaistaisin myös sen, makasiko Marilyn miesten kanssa sen vuoksi, että he voisivat hyödyttää häntä jotenkin. Mutta jos nämä ovat kirjan miinuspuolia, kirjassa on paljon hyvää. Kirja on siis hyvinkin perusteos, ei mikään maailmaa mullistava, mutta mukava olla olemassa.

Marilyn In Her Own Words - there must be more than one book with this title. This one is compiled by Neil Grant, has 64 pages and is from the beginning of the 1990's. In the front cover there's a typical glamour shot of Marilyn, and in the back there's another photo of her in bed and a quote: "I am not interested in money. I just want to be wonderful."

Quotes from Marilyn are an important part of this book. They are all over the book, usually where there's also a picture. You have to be cautious with quotes: many quotes that are said to be from Marilyn never came out of her mouth. Sometimes even lines she said in movies are used as if they came from Marilyn the real person. I'm not an expert on this field, so I'm not one to say whether all the quotes on this book are actually real Marilyn quotes. It is possible. At least some of them are quotes I hope Marilyn has said.

There are quite a lot of pictures considering the size of the book. They are mainly from her career, but there's one childhood photo and one photo from the Dougherty's wedding. Some of the pictures take up a whole page, some are smaller. I think the pictures have been chosen very well.

The book also has a short biography that tells the familiar story. Little girl lives in foster families, becomes a beautiful teenage bride, takes an interest in modeling and acting and the marriage is over. The young woman gets a contract, changes her name to Marilyn Monroe, works hard but the contract is not renewed. The new contract is ahead, as well as acting lessons, posing nude, Johnny Hyde and minor cosmetic surgery. She becomes famous, but is she taken seriously or only seen as a funny sexbomb? Taking a look at her stardom movies and her two marriages with Joe DiMaggio and Arthur Miller. Her production company Marilyn Monroe Productions is mentioned, as well as her studies at the Actor's Studio. When her marriage with Miller begins to fall apart, along cames Yves Montand, and this leads us to The Misfits and then to probably the darkest part of her life. After that the Kennedy party and her final movie, and then she's found dead in August 1962. The chapters are named after Marilyn's movies: As Young As You Feel, There's No Business Like Show Business, Gentlemen Prefer Blondes, The Seven Year Itch and Something's Got To Give.

There are not a lot of mistakes in the book. Her name is spelled Norma Jean, when in reality it was Norma Jeane. I'd also question if she really slept with men because she felt they might be useful. If these are the bad things in the book, there are also a lot of good things. It is a very basic MM book, nothing extra special but very nice to have.

Norman Rosten: Marilyn: An Untold Story

Norman Rostenin Marilyn: An Untold Story on melko pieni kirja. Silti se onnistuu säväyttämään enemmän kuin monet muut Marilyn-kirjat. Tästä kirjasta on melkein vaikea kirjoittaa sortumatta liikoihin kehuihin tai ylisanoihin - tosin kirja on kyllä kehunsa ansainnut.

Norman Rosten, runoilija, tutustui Marilyniin 1950-luvun puolivälissä. Valokuvaajaystävä Sam Shaw ilmaantui eräänä iltana Rosteneille käymään mukanaan nuori tyttö, jonka nimestä Rostenit eivät ensin saaneet selvää. Paljastui, että ujo tyttö oli näyttelijä, joka ei ollut näytellyt teatterissa vaan muutamissa elokuvissa. Kun he ystävällisesti kysyivät hänen taiteilijanimeään, vastaus oli "Marilyn Monroe".

Tästä alkaa lämmin ystävyys paitsi Marilynin ja Norman Rostenin, myös hänen vaimonsa Heddan ja tyttärensä Patrician välillä. Kohtaamisia muistellaan lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Auton takakontissa säilytetään shampanjaa, Marilyn on hukkua veteen innokkaiden fanien piirittäessä hänet, museossa ihaillaan Rodinin teoksia ja lemmikkilintu rakastuu Marilyniin. Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää onnea: Marilyn saa keskenmenon, avioliitto särkyy, ja Norman ja Marilyn tekevät sopimuksen: jos aikoo hypätä alas ikkunalaudalta, ensin pitää soittaa toiselle ja pyytää apua. Kirjassa on myös runoja, sekä Rostenin että Marilynin.

Rostenit olivat ystäviä myös Marilynin kolmannen aviomiehen, Arthur Millerin kanssa. Rosten seuraakin Marilynin avioliittoa ja sen kariutumista, pysyen ystävänä molempien osapuolten kanssa. Hän oli Marilynin ystävä tämän kuolemaan asti. Marilyn soitti viimeisen kerran Rostenille 4.8.1962, ja aiemmin samana vuonna he olivat tavanneet Los Angelesissa.

Erityisen hauskoja ovat kirjassa kuvatut eläintapahtumat. Marilynilla ja Arthur Millerillä oli Hugo-niminen koira, bassetti, joka  Rostenin kuvauksen mukaan kykeni peittämään lähes kaikki tunteensa masentuneen ilmeen taakse. Kerran he yrittivätkin piristää Hugoa juottamalla sille vähän alkoholia, mikä sai Hugon tanssahtelemaan ympäriinsä. Myös kertomus Marilynin pentuja odottavasta kissasta on hupaisa. Marilyn tarkkaili kissaa kovasti, huolestui ja huolehti ja pohti, miten kissa oli onnistunut hankkimaan pentuja kerrostalossa. Kun viimein synnytyksen aika tuli keskellä yötä, Marilyn soitti innoissaan Rostenille, kuten monia kertoja ennenkin raportoidessaan kissan vointia.

Marilyn ei ole täydellinen, ja tämän Rosten myöntää kirjoittaessaan hänestä humoristisesti ja kauniimmin kuin kukaan muu. Kirja on tosiystävän kuvaus läheisestä, rakkaasta ihmisestä.

Norman Rosten's Marilyn: An Untold Story is a rather small book. Still, it manages to make a greater impression on you than a lot of other Marilyn books. It's actually quite difficult to write about this book - the problem being using too many superlatives and other words of praise - but the book has definitely earned its praise.

Norman Rosten, a poet, first met Marilyn in the mid-1950's. Their mutual friend Sam Shaw arrived at the Rosten' s one evening with a young girl, whose name the Rostens didn't quite catch at first. After a while they found out that she was an actress: she hadn't acted on stage but had done a couple of movies. When they asked her movie name, she replies shyly: "Marilyn Monroe".

This is the beginning of a warm friendship between not only Marilyn and Norman, but her and his wife Hedda and their daughter Patricia. The friendship is remembered with warmth and a wink in the eye. Champagne is kept in the trunk of a car, Marilyn nearly drowns as eager fans surround her, the works of Rodin are admired in the museum, and Butch the parakeet falls in love with Marilyn. It's not all joy though: Marilyn miscarries her baby, the marriage falls apart, and Norman and Marilyn make a pact: if one of them is about to jump, he or she must first phone the other one for help. There are also poems in the book by both Rosten and Marilyn.

The Rostens were also friends with Marilyn's third husband, Arthur Miller. Their marriage and later divorce is described in the book. Rosten remained friends with both Marilyn and Arthur Miller. He was her friend until her death. She last phoned her on August 4th, 1962, and earlier that year they had met in Los Angeles.

The funniest stories have often to do with animals. Marilyn and Arthur Miller had a dog, Hugo, who was a basset hound. Hugo could, according to Rosten, mask all emotions behind a depressed face. Once they tried to cheer Hugo up by feeding him some Scotch, which made him dance. The story about Marilyn's pregnant cat is also hilarious. Marilyn studied the pregnancy, worried about the cat, cared about the cat and wondered how she managed to get pregnant in an apartment building. When the kittens finally arrived, after midnight, Marilyn called Rosten to annouce the happy event.

Marilyn was not perfect, and Rosten admits it freely as he writes about her more caringly, humorously and beautifully than anyone else. The book is about a much-loved person, written by a true friend.

Marie Cahill: Forever Marilyn

Viime viikosta tapojani parantaen olen kovasti etuajassa tämän viikon kirjan kanssa. Kirjana oli siis Marie Cahillin Forever Marilyn, joka jatkaa "enimmäkseen kuvateos"-sarjaa. Cahillin teos ei ole kovin paksu, mutta mukava hyllyntäyttäjä kuitenkin.

Marilynin elämäntarina kerrotaan tiivistetysti kirjan alussa, yhdellä sivulla. Kuvista on kuitenkin kuvatekstit, joissa myös kerrotaan hieman Marilynin elämästä. Kirjassa ei ole mitään aikajanatiivistelmää, kirjaluetteloa, listaa elokuvista tms.

Kuvia kirjassa on Marilynin koko elämän varrelta, aina lapsuuskuvista Kennedyn syntymäpäiväjuhliin asti. Myös Marilynin haudasta, Walk Of Fame -tähdestä ja käden- ja jalanjäljistä Grauman's Chinese Theaterin edustalla on kuvat. Jokaisella aukeamalla on myös oma otsikkonsa, jonka ympärille kuvat keskittyvät. Growing Up -nimekkeen alla on kuvia Marilynistä lapsena ja Jim Doughertyn nuorena vaimona, Entertaining The Troops -aukeama on täynnä Korea-kuvia ja niin edelleen. Osa kuvista on sivun kokoisia, osa pienempiä ja osa vie koko aukeaman. Näistä aukeamankokoisista kuvista mielestäni erityisen kaunis on sivuilla 44-45 oleva kuva Marilynistä sohvalla.

Kirjassa on pari virhettä, jotka pistävät silmään heti. Sivulla 16 on kuvateksti, joka vapaasti suomennettuna kuuluu näin: "Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli elokuvassa Ladies Of The Chorus, jossa hän esitti tanssijaa. Vaikka hän saikin positiivisia arvosteluja, Columbia ei uusinut hänen sopimustaan kuten ei Twenty Century Fox aikaisemmin." Muuten hyvä, mutta a) se on Twentieth, ei Twenty Century Fox, ja b) kuva on elokuvasta Piukat paikat. Teksti siis kertoo Marilynin uran alkupään elokuvasta, mutta kuva on yhdestä hänen tunnetuimmista elokuvistaan, jonka hän teki uransa loppupuolella. Hurjin virhe on kuitenkin sivulla 42. Kuvatekstikertoo vasemmanpuoleisesta kuvasta: "Tämä kuva Marilynistä poseeraamassa kameralle on raju kontrasti yläpuolella olevalle kuvalle, joka paljastaa Marilynin herkemmän puolen." Vasemmalla olevassa kuvassa ei edes ole Marilyn, vaan Jayne Mansfield!

Forever Marilyn on tiivistettynä ihan mukava peruskuvateos. Mitään maata järisyttävää ei kannata odottaa, mutta ei myöskään pidä hävetä, jos tämä hyllystä löytyy :)

I'm trying to better my habit and so I'm already writing about this week's book, and it's Thursday. The book is Forever Marilyn by Marie Cahill, which is "mostly a picture book" like some of the recent books I've read. Cahill's book doesn't have that many pages but it's a nice addition to a book collection.

The story of Marilyn's life is told very briefly in the beginning of the book, on just one page. There are some text about the pictures though, which tell a bit more about her life. The book doesn't have a timeline, bibliography, list of her movies etc.

The pictures cover Marilyn's whole life from childhood to the Kennedy birthday party. There are also pictures of Marilyn's grave, star on Walk Of Fame and hand and footprints in front of the Chinese Theater. Every page has its own title around which the photos are gathered. Under the title Growing Up there are pictures of her as a child and a young bride, under Entertaining The Troops she's in Korea and so forth. Some of the pictures take the whole page, some are smaller and some take even two pages. I especially like the picture on pages 44-45 where she's on the couch.

The book has a couple of mistakes that you can't miss. On page 16 it says: "Left: Her first leading role was in Ladies Of The Chorus (1948), in which she played the part of a dancer. Although she received favorable reviews, Columbia, like Twenty Century Fox, did not renew her contract." First of all, it's Twentieth, not Twenty Century Fox, and second of all, the picture is from Some Like It Hot. The messed her early movie with one of the most popular movies she ever did, and which she did toward the end of her career. The most outrageous mistake is on page 42. It says: "Left: This shot of Marilyn mugging for the camera provides a striking contrast to the photo above that reveals her vulnerable side." The woman on the picture on the left is not Marilyn at all, it's Jayne Mansfield!

To put it simply, Forever Marilyn is a nice picture book. Nothing special, but you don't have to be embarrassed either if you have this book :)

Marilyn Monroe Photographs 1945-1962

Pyydän anteeksi myöhästymistäni. Viime viikko oli kiireinen, ja loppuviikosta en ollut edes kotona. Tämä viikko on samanlainen, mutta pyrin kirjoittamaan tämän viikon kirjabloggauksen jo tämän viikon torstaina.

Asiaan: viime viikon kirja on Marilyn Monroe Photographs 1945-1962. Kyseessä on siis pääasiassa kuvateos, jossa on alussa Truman Capoten teksti A Beautiful Child. Kirjaa on saatavana ainakin kahdessa eri koossa: omani on suhteellisen pieni ja pehmeäkantinen, mutta myös isompi, kovakantinen versio on olemassa. Mikäli tilaat kirjaa jostain, ota ennakkoon selvää, kummanlainen kirja sieltä on tulossa.

Truman Capoten kirjoitus Marilynistä on hyvin mielenkiintoinen. Tekstissä paljastuu, että näyttelijä  Constance Collier oli itse asiassa se, joka kuvasi Marilyniä sanoilla "a beautiful child". Collier otti monia näyttelijöitä siipiensä suojaan - myös Marilynin. Collier kuoli vuonna 1955, ja tekstin alussa Capote istuukin muistotilaisuudessa odottamassa Marilyniä. Kun Marilyn saapuu, teksti etenee vuorosanoin, kuin näytelmä.

Vaikka teksti eteneekin vuorosanoin, en voi olla varma, ovatko sanat todella Marilynin sanomia. Truman Capote oli kirjailija, joten teksti voi olla faktaan perustuvaa fiktiota. Onkin mielenkiintoista huomata, että muutamat lausahdukset, jotka mainitaan Marilynin sanomiksi, tulevat vastaan tässä tekstissä. Yksi esimerkki tällaisesta lausahduksesta on "Dogs never bite me. Just humans."

Capoten tekstin jälkeen tulevat kuvat, joita on sekä mustavalkoisia että värillisiä. Kirjan nimen mukaisesti kuvia on vain Marilynin uran ajalta, ja kaikki ovat valokuvaussessioista, julkisista tilaisuuksista tms. Kuvat ovat luonnollisesti kauniita. Alkuaikojen kuvista suurin osa on Andre de Dienesin ottamia. Muita valokuvaajia, joiden kuvia kirjassa on, ovat mm. Cecil Beaton, Philippe Halsmann, Bert Stern, Douglas Kirkland ja Jack Cardiff. Joukossa on myös yksi kuva Marilynistä ja Truman Capotesta tanssimassa yhdessä.

Lopuksi kirjassa on lyhyt aikajanatyyppinen elämäkerta, jossa käydään läpi Marilynin elämän pääkohdat. Lisäksi kirjan lopussa on 12 kirjan teosluettelo.

I apologize for being late. Last week was very busy for me and I wasn't even at home from Thursday to Sunday. This week is very similar, but I intend to write this week's review on Thursday.

Last week's book is Marilyn Monroe Photographs 1945-1962. As the name implies it's mainly a photo book, with Truman Capote's essay A Beautiful Child. The book is available in at least two different editions: mine is soft cover and not very large, but I've also seen the bigger and hard cover version. If you're about to order this book, make sure you know in advance which version you'll be getting.

Truman Capote's writing about Marilyn is very interesting. It's revealed that actress Constance Collier was actually the one who referred to MM as "a beautiful child". Collier took many actresses under her wings - including Marilyn. Collier died in 1955, and in the beginning of the text Capote is sitting at the services waiting for Marilyn. When Marilyn arrives, the text turns into Capote's lines and Marilyn's lines, like a play.

I'm still not quite sure if all the words are the exact words said by Marilyn. Capote is an author, the text could be fiction based on facts. It's interesting to notice that some of supposed Marilyn quotes can be found in the text. One of them is "Dogs never bite me. Just humans."

Both black and white and color photos follow the text. As the title says, there are photos from Marilyn's career only, and the photos are from photo shoots, public events etc. The pictures are naturally very beautiful. Most of the pictures from the earlies years are by Andre De Dienes. Other photographers featured in this book include Cecil Beaton, Philippe Halsmann, Bert Stern, Douglas Kirkland and Jack Cardiff. There is even one picture of Truman Capote and Marilyn Monroe dancing together.

Finally there's a short timeline style biography, which covers only the main things in Marilyn's life. In the end of the book there's also a bibliography of 12 books.

Bert Stern: Complete Last Sitting

Viikolla saapui suurikokoinen kirje Amazonilta. Hakiessani sitä tämä "suurikokoinen kirje" osoittautui ennemminkin suurikokoiseksi paketiksi suurikokoisessa muovisessa postipussissa. Tiesin kyllä etukäteen, ettei paketti voi ihan pienimmästä päästä olla, koska se sisälsi kaksi kirjaa: niinsanotusti Marilyn Monroen mutta ennemminkin Ben Hechtin kirjoittaman My Storyn (suom. Nuoruuteni) sekä Bert Sternin Complete Last Sittingin. My Story on vielä ihan normaalikokoinen kirja, mutta Complete Last Sitting on iso. ISO.

Bert Stern kuvasi v. 1962 kolmen päivän ajan Marilyniä Vogue-lehdelle. Vogue innostui ensimmäisistä kuvista niin, että päätti antaa aiheelle 8 sivua. Kuvauksia varten Stern varasi hotelli Bel Airista huoneen ja järjesti sen studiokseen. Kuvissa onkin valkoinen tausta, jota vasten näkyy Marilyn - milloin minkäkinlaisissa vaatteissa tai asusteissa.

Sternin kuvat ja varsinkin kirja saavat ihmisissä aikaan ristiriitaisia reaktioita. 

Kirjassa on 2571 kuvaa - siis kaikki kuvat, jotka Stern otti Marilynistä. Myös ne, joita Marilyn ei olisi halunnut koskaan julkaistavaksi. Olisiko Marilynin toivetta pitänyt kunnioittaa, ja jättää tietyt kuvat julkaisematta - vai onko parempi, että todellakin aivan kaikki kuvat julkaistaan kerralla yhdessä suuressa kuvateoksessa? Teksti aiheuttaa monissa faneissa inhonväristyksiä. Stern toki kertoo mielenkiintoisesti, kuinka kuvaussessio sai alkunsa, kuinka kaikki järjesteltiin ja kuinka itse kuvaukset etenivät, sekä mitä sen jälkeen tapahtui - mutta. Koko ajan Sternillä tuntuu olevan valtava fiksaatio siihen, kuinka seksikäs Marilyn on ja kuinkakohan hän nyt sitten houkuttelisi tämän ensin alastomaksi ja sitten sänkyyn kanssaan (tai oikeastaan järjestäisi vain tilaisuuden, sillä eihän Marilyn nyt varmaan kieltäytyisi). Stern tuntuu näkevän Marilynin ensisijaisesti seksikkäänä naisena, jota hän tavoittelee itselleen (sivuhuomautuksena sanottakoon, että Stern oli jo tuolloin onnellisesti naimisissa ja pienen lapsen isä) - Marilynin vuoksi hän voisi hylätä valokuvaamisenkin kokonaan (vaikka toisaalla hehkuttaakin, kuinka se on hänelle koko elämä). Hän ei tunnu ottavan Marilynin tunteita ja mielipiteitä huomioon tarpeeksi.

Entä itse kuvat? Oma mielipiteeni Sternin kuvista on ristiriitainen. Jotkut kuvat ovat mielestäni parhaimpien Marilyn-kuvien joukossa, suurin osa on hyviä, ja joistain en välitä ollenkaan. Siksi en siis voi sanoa, että Stern olisi lempivalokuvaajieni joukossa, mutta hyvä hän on. Kuvissa tulee esiin jälleen erilainen Marilyn. Kuvathan ovat Voguelle, siis muotikuvia, ja tällä on varmasti vaikutusta asiaan, kuten myös sillä, että Marilyn oli jo vuonna 1962 muuttunut erilaiseksi 1950-luvun ajoista. Muutenkin 1960-luku oli tuomassa uusia tuulia. Omiin suosikkeihini Sternin kuvista lukeutuvat mm. ne kuvat, joissa Marilynillä on suuri musta mekko yllään, hiukset ylös kammattuina ja hän istuu tuolilla - lisäksi pidän monista yksittäisistä kuvista. Kuvista osa on sivun kokoisia, mutta ymmärrettävistä syistä kaikki eivät - loput ovat melko pieniä, mutta kuitenkin selvästi nähtävissä olevia.

Loppujen lopuksi kallistun kuitenkin enemmän siihen suuntaan, että on ihana nähdä kaikki yhden valokuvaajan kuvat yhdessä teoksessa. Näin pääsee myös seuraamaan valokuvaussessioiden kulkua. Itsekin miltei näkee, kuinka Marilyn liikkuu kameran edessä, vaihtaa asentoa, siirtää kättään hieman, hymyilee ja sitten purskahtaa nauruun. Toivon jopa, että useammat valokuvaajat julkaisisivat tällaisia teoksia. Enkä ole aina edes Marilynin kanssa samaa mieltä kuvista - minusta osa niistä, jotka hän on rastittanut yli, ovat varsin hyviä. En kuitenkaan ole yhtä mieltä Bert Sterninkään kanssa - miksi esimerkiksi juuri se kuva, jonka Stern pikaisesti nappasi alastomasta Marilynistä, kun tämä pudotti itseään suojaavan huivin ja kiireisesti kumartui poimimaan sitä, piti laittaa sivun kokoiseksi? Joka tapauksessa pidän kirjasta kovasti erityisesti juuri sen vuoksi, että Marilynin työskentelyä kameran edessä pääsee todella seuraamaan. Ja työn hedelmät ovat myös hyviä :)

Muuten, kommenttiboksi on ihan vapaasti käytössä...

This week I received a large letter from Amazon. When I went to get it I discovered that the so-called "large letter" was in fact a large package in a large plastic bag. I did know in advance that it couldn't be small, after all, it contained two books: My Story by Marilyn Monroe and more likely Ben Hecht, and Complete Last Sitting by Bert Stern. My Story is a normal sized book, but Complete Last Sitting is big. BIG.

Bert Stern photographed Marilyn for Vogue magazine for three days in 1962. Vogue loved the photos so much they decided to give 8 pages to it. For the shoot Stern booked a room from Hotel Bel Air and arranged it as his studio. The pictures have a white background, and then Marilyn in different outfits or accessories.

Stern's photos and especially the book are controversial. The book contains 2571 photos - every single photograph Stern ever took of Marilyn. Including the ones Marilyn never wanted published. Should Marilyn's wish have been respected or is it better to have all pictures in one huge photo book? Stern's text gives a lot of fans the creeps. He does tell us in an interesting way how the photo shoot got started, how everything was arranged, how the shoot went, what happened next... but. The whole time Stern seems to have a huge fixation on how sexy Marilyn is, and how he is going to get her naked and then to bed with him (since Marilyn isn't going to say no to him for sure). Stern seems to view Marilyn only as a sexy woman he wants to have (on a side note he's happily married and a father of a little baby) - he's even willing to give up photography (even though he says photographing means the world to him). I get the feeling he's not taking Marilyn's feelings and opinions into consideration enough.

What about the photographs? I have mixed feeling about them. There are some I love, most of them are good, and then there are some I don't care so much about. Because of that I can't say he's one of my favorite photographers, but he is good. The photos show a different Marilyn. They were fashion shoots for Vogue, so that must be one of the reasons for that, and also in 1962 Marilyn had changed from what she was in 1962. Also the 1960's brought new changes. Among my favorites are those pictures where Marilyn is wearing a huge black backless dress, her hair is up and she's sitting on a chair. I also like lots of individual pictures. For apparent reasons only some pictures are the size of a page - the rest are smaller yet visible.

In the end I tend to think that it's wonderful to see all photos from a photographer in one huge book. You get to follow the photoshoots. You can almost see how Marilyn moves in front of the camera, changes her position a bit, moves her hand, smiles and then bursts into laughing. I even hope more photographers would do books like this. I don't even agree with Marilyn all the time - I think some of the pictures she crossed over are fine. I don't agree with Stern either - why did he have to make that one pic he snapped when a naked Marilyn dropped the scarf she had in front of her and then rushed to pick it up the size of one page? But I do like the book a lot, mainly because you get to see Marilyn working in front of the camera. And enjoy the fruit of that work, because they're good :)

By the way, the comment box is available for use...